Tasan kuukausi on edellisestä postauksesta. Tämä tauko on ollut täysin suunnittelematon. Olen vain päättänyt että sellaista "pakkoa" ei enää ole, että pitää kirjoittaa tai pitää kuvata. Vaan kamerakin on saanut levätä kaapin päällä monta viikkoa koskematta.
On ollut jopa päiviä, etten ole konetta avannut. En ole tarkistanut sähköpostia. Vain sen takia että
maailmani pyörii ilmankin.
Tietokone voi olla aikamoinen aikavaras. Niin kiva kuin tämä onkin, niin koneen avaaminen venyy aina melkein tunniksi tai kahdeksi, että saa täällä kaiken "pakollisen" käytyä läpi.
Mutta ei tämä suinkaan tarkoita ettei koneellakin olisi kiva roikkua, tai että lopettaisin blogin. Ehei. Tarkoitan vain sitä että päivittäin en koe enää tarvetta kahlata kaikkea läpi. Että elämässäni tapahtuu paljon, vaikken kertoisi siitä. Ja kuvaisi sitä.
Mutta silti, koska tykkään valokuvata ja tykkään kirjoittaa, niin yhä vaan jatkan blogini kirjoittamista.
Meillä meno on hyvin arkista. Työtä, koulua, päiväkotia. Kuukauden aikana on sairastettu flunssaa ja vatsatautia. Lapsilla on ollut teatterireissuja ja sirkusesityksiä tahoillaan, päiväkotien ja koulujen toimesta. Ovat luistelleet, on ollut futsal-treenejä ja -pelejä, ollaan käyty uimassa.
Koti on pysynyt pystyssä vaikken ole jynssännyt sitä ihan nonstoppina.
Olen koittanut
käyttää aikaani paremmin. Olen liikkunut enemmän, mennyt nukkumaan aikaisemmin, olen antanut piirustuspapereiden ja värikynien lojua keittiön pöydällä. Olen piirrellyt ja leiponut lasten kanssa.
Olen ollut rauhallisempi, iloisempi ja stressittömämpi kuin vielä kaksi kuukautta sitten.
Nyt meillä on talviloma koko perheellä!
Tänään istun kampaajan tuoliin, edellisestä kerrasta on ainakin vuosi aikaa, ellei puolitoista.
Rentoa lomailua kaikille lomaileville, ja muillekin ihanaa viikonloppua ♥
