torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävä on rikkaus.


Juuri tätä kuvaa ladatessa, soi ovikello. Ystävä jota en ole nähnyt pitkäänpitkään aikaan soitti ovikelloa, halasi ja ojensi kortin & suklaata. Olen niin liikuttunut ihanasta pienestä eleestä.
Olkoonkin että tälläinen ystävänpäivä on monenmielestä huuhaata. Mutta en jaksa suhtautua asiaan niin kyynisesti. Minulla on monta niin rakasta ja tärkeää ystävää, joita toki arvostan ja ajattelen päivittäin, mutta sanoa se ääneen edes kerran vuodessa ei ole kohtuutonta.
FB tekee ihmisten muistamisen niin helpoksi, että se on melkein tylsää. Mutta sitä kautta saa toivotettua Hyvät Ystävänpäivät ainakin tasapuolisesti. Sitten on muutama ystävä jotka ei siellä ole, yksi on elämäni ensimmäinen ystävä. Jolle taidan kirjoittaa s.postia heti tämän jälkeen. Pitäisi nähdäkin. Ja monesti se kalvaa kaikista eniten ettei saa järjestetyksi arkeen riittävästi aikaa ystäville. Onneksi oikeat ystävät eivät häviä minnekään, juttu jatkuu vaikka olisi aikaa viime tapaamisesta. Tunnetaan jo niin hyvin ettei tarvita vaivaantuneita tuokioita vaan voidaan käydä heti asiaan.

Halaus jokaiselle "oikean elämän" ystävälle ja halaus myös blogimaailman ystäville ♥

2 kommenttia: