lauantai 17. heinäkuuta 2010

maalla













melkein aika pysähtyy. Pilvetkin huomaa paremmin kuin kaupungissa. Lapseni kertoi näiden olevan simpsoni-pilviä. Hankintalistalla on pilvibongauksen taskuopas.
Päivään mahtuu eläinpihan eläimiin tutustuminen. Syötämme kaneja, possuja, lampaita. Riikinkukko ei taaskaan avaa "viuhkaansa". Paistamme makkarat. Evästämme.
Huokaisemme kun poppoo on ruokittu.
Meitä on liikkeellä kolme äitiä ja kullakin kaksi lasta.
Aurinko paistaa ja on melkein liian kuuma. Pienempi lapseni raapii niskaansa verille. Se on täynnä hikinäppyä. Hetken se haittaa, ja taas mennään.
Muistutan juomaan lisää. Kysyn onko pissahätä kellään.
Istun hetken auringossa, jutellaan, on ihan liian kuuma.
Kyläillään koko porukalla sukulaisissa. Juodaan mehua nurmikolla. Isommat lapset jaksaa pelata helteestä huolimatta jalkapalloa. Isommat lapset ja veljeni.
Hakeudumme muut jo varjoon.
Ilta tulee aina näinä kivoina päivinä liian aikaisin. Pulikoimme vielä läheisellä rannalla. Rannalla on valtavasti valkoisia perhosia. Perhosia, joita en tunnista. Perhosbongauksen taskuopaskaan ei olisi huonompi juttu.
Lapsilla on kivaa. Huippukivaa. Aikuistenkin tarkenee uida.
Tälläisistä päivistä saa virtaa, olo on illalla, kotona, väsynyt mutta hyvin onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti